A-nuoret: EVU vs VIIKINGIT Akatemia 9-5

Viime lauantaina oli tosiaan Tsuparin äidin pojan debyytti A-junnujen penkin takana. Aika jännät tunnelmat oli koko viikon ajan! En tiedä onko muilla lätkävanhemmilla, mutta ainakin minulla on aina tavallista parempi ja jännittyneempi fiilis, kun omilla lapsilla on peliviikonloppu. Kyllähän matsit aina treenit voittaa. Nyt oli kyseessä A-junnujen peli, niin olin vielä enemmän täpinöissäni, kuin nollaseiskojen pelistä. Tekeekö se minusta huonon isän vai hyvän valmentajan on lukijan valittavissa. Ehkä se antaa omille pojillekin tilaa hengittää.

Ilmoittautuminen peliin alkoi keskiviikkona, heti kävi selväksi, että pelaajat lähtevät talkoisiin mukaan. ”In”-huutoja kaikui WhatsAppiin. Isot nimet armeijan harmaista pääsivät myös mukaan. Nyt oli leveä rosteri matkassa. Pari päivää pyörittelin ketjukoostumuksia, soittelin hyvälle ystävälleni Mannerin Pakelle useaan otteeseen. Pake oli kuitenkin valmentanut näitä velhoja pari edellistä kautta, hain sieltä vahvistusta ketjukoostumuksille. Märkäkorva luuli olevansa valmis.

Nollaseiskojen treeneissä oli mainostettu illan ottelua ja hienosti oli pelaajia katsomassa kummijoukkuettaan. Tässä kohtaan iso kiitos naapurilleni Alexey Kuznetsoville, joka tuli paikalle hoitamaan DJ:n virkaa. Popit oli loistavat, Myrtsin parhaat! Joskus se oli minun heiniä, mutta enää ei aika riitä. Olen saanut huikean manttelinperijän. Viime vuonna kävin paljon miesten peleissä soittamassa musiikkia ja tutustuin useaan pelaajaan. Sääli, että ei saatu enää miesten joukkuetta jalkeille, mutta Evu on kasvattajaseura ja nyt meillä on joukkue jokaisessa ikäluokassa ja siitä olemme todella ylpeitä!!!!!! Aika moni katsoja vertasi tätä ottelua tunnelmaltaan Miesten viime vuosien finaaleihin ja se on paljon sanottu! Katsojia oli mukavasti, musa kovalla ja kahviossa pitkä jono erätauoilla. Täytyy muistaa, että tätä ottelua ei oltu isommin hehkutettu ja kyseessä oli vasta harjoitusottelu! Mitä jos tulisikin menestystä kauden aikana? Riittääkö penkkitila hallissa?

Tulin hallille pari tuntia ennen ottelua, jännitys vain yltyi. Sen huomasi hallin kulttihahmokin, kun Paldaniuksen Rabe tokaisi, että: ”Taitaa koutsia jännittää, kun seilaa pitkin käytäviä.” Monta kahvikuppia tuli ryystettyä ja nollakasien peliä katseltua, kunnes tuli aika astua koppiin ottamaan jätkiä vastaan. Hyväntuulisia pelureita asteli pyhimpään, pientä sanailua ja jengi lähti alkulämmöille. Kirjoitin ketjut taululle, kolme kenttää ja viisi pakkia… Kunnes huomasin, että kopissahan olikin kolmet kamat enemmän, mitä minulla nimiä rosterissa… Mitä helvettiä???? Paperi roskiin ja uusia vitjoja väsäämään taululle. Tuli yksi kaveri, jota en ollut edes tavannut????? Oli kuulemma ollut huonot kentät, siksi WhatsApp ei ollut toiminut. No otamme tästä taas opiksi ja viedään hommaa ammattimaisemmalle tasolle.

Jengi valui koppiin ja sotisopaa päälle. Musiikki alkoi pauhaa oven takana ja nollaseiskat olivat tekemässä kunniakujaa! Huikea kiekkoilta edessä ja olihan se. Näytettiin ihan lätkäjengiltä, kun avausviisikko oli jäällä, niin silti oli penkillä 11 jätkää. Jätkät oli tosissaan heti avauskiekosta lähtien. Aivan mieletön taitotaso pelaajilla ja vauhti oli huumaavaa, tietenkin se rauhoittui mitä pidemmälle ottelu eteni. Me ei olla vedetty Malminkartanon portaita, luomulätkää, luomulätkää. Ajassa 1.51 ja kylmät väreet, 1-0. Laatan uuniin tinttasi Joonas Kosola, on muuten juuri kyseinen kaveri, jota en ollut tavannut. No, hyvä että tulit Joonas. Eka erä meille 5-0 aivan suvereenilla esityksellä. Tällaista menoa harvoin näkee Myyrmäessä. Samantapaista ”coast to coast”-kiekkoa, mitä Evu Miehet parhaimmillaan esitti. Jätkät on vaan nuorempia ja omista huippuvuosista ei ole niin kauan aikaa, siksi vauhti ja taitotaso on paljon parempaa. En lähde kuvailemaan maaleja, koska ne mitä näin, niitä en muista jännitykseltäni. Mulla oli ”muita” kiireitä. Pureudutaan niihin seuraavaksi.

Meillä on todellisia läänintaiteilijoita läjäpäin ja silloinhan vaihdot tuppaa venymään, kun tehopisteet maistuisi. Olin päättänyt pitää vaihdot lyhyenä ja näyttää kuka on isäntä talossa. Ensimmäinen erä toimikin hyvin. Jostain syystä aiheutettiin pitkä kiekko ensi minuuteilla ja minä äijänä vaihtoa huutamaan. Saippuaolkapää Kake Manner lakonisesti: ”Ei saa vaihtaa pitkästä kiekosta.” Näinhän se on ja nyt ei oltu nollaseiskojen pelissä. Siinä kohtaa posket punoitti ekaa kertaa. ”Onneksi” seuraava kerta tuli aika nopeasti. On muuten aika tärkeätä valmentajana se, että ketjukoostumukset omissa muistiinpanoissa vastaa taululle kirjoitettuja ja pelaajille myytyjä. Nyt niin ei käynyt, mikä aiheutti hieman sekaannusta. Jos rupeaisin selittelemään, sanoisin että kun tuli ”ylimääräisiä” jätkiä kokoonpanoon. Ei kelpaa. Eli käytännössä meillä oli neljä laituriparia. Kunnes Niklas joutui jättämään pelin kesken, kun luistimet ja varaluistimet oli huonossa terässä. Tulee tapaus Tukio ja Jortikka mieleen. Jätkät kyseli, ketkä menee askiin, tässä vaiheessa selvisi, että minun muistiinpanot oli sekaisin. Tähän taas teräväkielinen Tuomiston Tommi: ”Koutsi, meillä on hyvä alibi tulostaululla (5-0), ei ne katsojat tiedä mikä härdelli meil on tääl aitiossa.”

Erätauko ja koppiin. Toinen erä ei kuulemma ole koskaan ollut meille ongelma. No nyt oli. Paketti sekosi aika pahasti. Eikä sitä auttanut, kun oli oman pään aloitus. Tuomari katselee meidän aitioon päin, eikä pudota kiekkoa. Olen aina ollut hyvä matikassa, nyt en ollut. Nopeasti ynnättynä neljä evulaista jäällä, eikä ketään boksissa. ”Yx jäälle, Sepi menee!”, huudan. Samalla tuomari pudottaa kiekon ja vihulaisen sikakatsomo alkaa huutamaan kuudesta kenttäpelaajasta. Onneksi Sepi Laaksonen luki tilanteen ja valui takaisin, ei penalttia. En vieläkään keksi muuta selitystä, kuin että Häykkä Häyrinen oli tolpan takana piilossa. Toinen erä Viikingeille 1-2.

Toisella erätauolla kaipailin räkämaalien perään. Aina ei tarvitsisi tehdä niitä urheiluruutu-osumia. Ei se kolmaskaan erä hyvin alkanut, kun naapuri kavensi jo 6-3:een. Sitten meille kolme kakkosta 24:ssä sekunnissa ja 5-3 alivoima. Tässä tuli sitten mielestäni minun ainoa onnistuminen tähän peliin. Nimesin jäälle Kaken, Keräsen Eliaksen ja Jolle Regwanin. Minun jääkiekossa (E1 ja A-juniorit aluesarja) jäähy on aina enemmän mahdollisuus kuin uhka. Ere painoi mielettömän duunin ja Kake painoi kammolämärin verkon perukoille. Mieletön tunneryöppy!!!! Huima jengi meidän A!!! Loppu neppailtiin ja nahisteltiin, lopputulos 9-4. Parempi jengi ja huonompi koutsi voitti.

Ai niin, olihan siinä kolmannessakin erässä yksi stiplu. Kaken av-maalin jälkeen komensin neljä jätkää jäälle, kolme oli kuitenkin boksissa. Loistava huoltajamme Liimataisen Kaitsu tulee kertomaan, että nyt taitaa olla yksi liikaa. Olihan siellä. Onneksi tuli katko ja sitten heti jätkiä jäälle kasapäin vaikeuttamaan laskutoimitusta. No ei sitä kukaan huomannut, ei edes vihollisen fanikatsomo. Fortnite-soturi Lepi Leppänen ihmetteli tilannetta vaihtoon tullessaan: ”Mä kyl huomasin, mut ku ei kukaan muu ja mul oli sen verran hyvä liike, niin annoin mennä vaan.”

Yritetään jatkossa keskittyä niihin pelaajien suorituksiin näissä raporteissa, nyt ei vaan muista! Oon päivä päivältä vaan enemmän fiiliksissä tästä porukasta, meillä on hyvä juttu menossa. Taidetaan olla ainoa tappioton joukkue Myyrmäessä? Lauantaina sarja-avaus Kouvolan suunnalla. Bussilla mennään, voi olla että kerrottavaa riittää. Kolme voittoa taulussa ja viiden putkesta lupasin siis lähteä joukkueen mukana Dondoon. ”Pahalta” näyttää…

*** LASSI ”LADA” LANKINEN. Joka äidin unelmavävy. Kohtelias ja hiljainen herrasmies. En ole pitkään aikaan nähnyt pelaajaa jäällä, joka tekee vain oikeita asioita. Nyt näin.

** HUOLTO = KAITSU ja JOKKE. Toimii! Kaikki on vimosen päälle poikia varten.

*OSSI ”ODE” YRJÖLÄ. Ei me veskareihin tällä kaudella kaaduta! Otti isoja koppeja vaikeilla hetkillä.

-Edarin Koutsi-