Ensimmäisellä erätauolla

Kaudesta on pelillisesti ensimmäinen kolmannes takana ja edessä odottavat viikonloppuna alkavat jatkosarjan pelit, perinteikäs Hopeakiekko –turnaus sekä muutaman viikon päässä siintävä J.O.U.L.U. Toiseen kolmannekseen kuuluvat jatkosarjan pelit, jotka ulottuvat maaliskuun lopulle ja viimeisen erän käynnistää Turun turnaus (ja sitä seuraavat turnaukset).

Harjoituksellisesti olemme edenneet valmennussuunnitelman mukaisesti ja keskittyneet luistelun eri osa-alueisiin; takaperin luistelu, kaarreluistelu sekä käännökset. Lauantaina käynnistyi eteenpäin luistelun painopistejakso, jossa kiekollinen eteneminen on vahvasti mukana – tulee näkymään peleissä kunhan päästään tammikuun lopulle…...

Lajiteknisten taitojen, etenkin luistelu, oppiminen on pitkälti lihas-hermojärjestelmän kehittämistä, johon vaikuttaa merkittävästi kunkin yksilön motoriset taidot – mitä taitavampi on yleisen motoriikan osalta, sen nopeammin kulloinkin harjoitettavat lajitaidot opitaan. Tästä oiva esimerkki on numerolla 40 viilettävä ”taskuraketti” – tämä jantteri kävelee käsillään ja heittää volttia takaperin, miten onkaan helpon näköistä! Lapsen motoriikkaan vaikuttavat jokapäiväiset valinnat, kiivetäänkö rappuset (askeltaen, juosten, loikkien) vai mennäänkö hissillä, kuljetaanko autolla läheiselle kentälle vai jalan, saako kiipeillä puissa, heitellä lumipalloja jne. Näitä valintoja tekevät aikuiset – mitä valintoja sinä teet lapsesi puolesta?

Motivoitunut ja tunnollinen harjoittelu on merkittävin yksittäinen tekijä itse kunkin kehitykselle. Valmentaminen on erityisen antoisaa kun pelaaja on ottanut oppimisprosessista itse vastuun – valmennuksen tehtävä ei ole opettaa vaan mahdollistaa oppimisprosessi. Olemme harjoitelleet sisäisen palautteen aktivoimista, eli pelaajan tulee entistä enemmän tunnistaa kehon sisäisen palautejärjestelmän avulla oikein tehdyt liikeradat – oli se sitten käsien rytmitys tai käännöksestä ulostuleminen luontevasti ja sulavasti tai luistelupotkun aktivoivan pakaralihaksen tunnistaminen liikesarjassa. Meidän joukkueessa, molemmissa peliryhmissä, on monta pelaajanalkua, jotka ovat eteviä itse tunnistamaan oikein tehdyn suorituksen. Tässä voisin aivan hyvin luetella reilut puolen tusinaa pelaajaa kenen silmissä palaa oppimisen roihu……

Kerrotko (tai kuvailetko) sinä lapsellesi mitä hän on tehnyt oikein tai väärin vaikkapa pelissä? Vai kysytkö miten hän jonkin tilanteen havainnoi? Oppimisen kannalta näillä kahdella kysymyksellä on valtaisa ero.

Peliryhmät

Olemme valmentajien kesken tarkastelleet peliryhmiä ja arvioineet vastaako nykyiset peliryhmät pelaajien tämän hetkistä taitotasoa neljää pelitilanneroolia (kiekollinen hyökkääjä/puolustaja ja kiekoton hyökkääjä/puolustaja) silmällä pitäen. Yksittäisen lajitaidon (luistelu, syöttäminen, laukaiseminen ja kiekon hallinta) osaaminen ei yksistään riitä, näiden lajitaitojen soveltaminen pelitilanteessa eri pelitilanneroolissa on ratkaisevampaa.  Emil H. on alkukauden aikana osoittanut huikeata kehitystä ja on ansainnut suorituksillaan paikan Red –peliryhmässä, tästä olimme yksimielisiä.

Syksy on ollut tiivis ja harjoittelu intensiivistä. Tapahtumia joukkueella on pääsääntöisesti viisi kertaa viikossa, mikä on paljon 10 – vuotiaille. Jääkiekkoa tärkeämpää on tunnollinen suhtautuminen koulun käyntiin sekä myös kavereiden kanssa ajan viettäminen. Jääkiekko on vain harrastus. Emilin kotiväen kanssa käydyn keskustelun pohjalta – koulunkäynnin ja etenkin läksyistä huolehtimisen kannalta – olemme yhdessä päättäneet Emilin jatkavan Blue – peliryhmässä ja ottavan aikaa harjoituksista koulusta huolehtimiseen. Ei ole epäselvää mitkä ovat prioriteetit.

Tasoerot Bluen taitavimpien ja Redin haastajan asemassa olevien välillä ovat hiuksenhienot. Emme tässä vaiheessa tee pysyviä muutoksia peliryhmiin, mutta jatkamme nykyistä käytäntöä ja annamme kehittyneimmille Blue -peliryhmän pelaajille mahdollisuuksia pelata Red -peliryhmässä yksittäisiä harjoituspelejä sekä kokonaisia turnauksia. Vastavuoroisesti pelaaminen Bluessa tarjoaa mahdollisuudet onnistumisiin Redin haastajapojille. Onnistumiset ruokkivat motivaatiota - sillä ei ole väliä missä peliryhmässä ne tulevat. Redissä pelaavilta kysyttäessä ei vapaaehtoisista ole ollut pulaa kun on loppupeleissä ollut tarjolla paikkaa mustissa tai punaisissa. Mikä mahtaa olla syynä runsaaseen halukkuuteen…?

Pyrkimyksenä on että Red’n rosterissa on jatkossakin  pääsääntöisesti 13 kenttäpelaajaa. Nimeän peliryhmästä toiseen siirtyvät 2-3 pelaajaa aina erikseen pelitapahtuman ”ennakkoinfossa” hyvissä ajoin ennen peliä.

Vaikka etenemme kohti vuoden pimeintä ajankohtaa, saattaa kevät tulla aikaisin.....paluumuuttajia on näköpiirissä.... Joukkueessa on aina tilaa pelimiehille.

Muutama sana motivaatiosta

 Wikipedia määrittelee motivaation seuraavasti: Motivaatio on käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden järjestelmä. Motivaatio on se psyykkinen tila, millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö tietyssä tilanteessa toimii saavuttaakseen tavoitteensa. Motivaatiosta riippuu, millä halulla ihminen käyttää omia resurssejaan työn suorittamiseksi. Motivaatio jaetaan sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin – näistä sisäiset tekijät tulevat ihmisen sisältä ja ovat pitkävaikutteisempia kuin ulkoiset tekijät, ja ne ilmenevät tunteiden muodossa. Silloin kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on halu oppia uutta ja kehittyä. Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat esimerkiksi osallistumismahdollisuudet tiettyyn peliryhmään tai maalinteosta palkitseminen. Onko oma lapsenne sisäisesti vai ulkoisesti motivoitunut?