Jaska herkistelee Hopeakiekon kultaisten hetkien parissa
Julkaistu: 29.05.2018 00.00

Jaska herkistelee Hopeakiekon kultaisten hetkien parissa

Nyt vedellään jo jo toukokuun loppupuolta, jäähallimiljöö on vaihtunut arvoasuntojen luksuspihoihin. Hyvönen, Karvinen ja Kapa olivat juttuseuraa 9 kuukautta. Nyt seuraa pitävät mm. Westendin rouvat. Ja niille jotka eivät tiedä taustoja, pihatyöt on siis ainoa palvelu mitä myyn! Huhtikuun loppupuolella vietettiin sellainen viikonloppu Myyrmäen jäähalleissa, mikä ansaitsee palstatilaa…

Nollaseiskat oli vuorossa järjestämään Hopeakiekko-turnauksen tänä vuonna. Järjestelyt ja suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin viime syksynä. Turnauskutsut laitettiin isosti jakoon, ongelmaksi meinasi koitua se, että samaan aikaan oli useampi turnaus 07-ikäluokalle. Paikat saatiin kuitenkin täytettyä, vastustajia valikoimatta. Pari tärkeää asiaa oli järjestelyjen ensimmäisenä listalla: ihanan Hannen kahvion kanssa pitää saada asiat sovittua jouhevasti ja loistava Eeva Pihlström pitää saada turnaustoimistoa pyörittämään. Näissä onnistuttiin ja se oli jo puoli voittoa.

Turnaus pelattiin kolmessa eri tasossa ja vastustajina nähtiin mm. Porin Ässät, Tappara Tampereelta, Lapuan Virkiä ja Turun Kisa-Veikot. Evun nollaseiskat on varsin pieni ikäluokka, niinpä jouduimme pyytämään täydennyksiä joukkueeseen. Nollakasit auttoivat tilannetta kolmella pelaajalla, kutosista yksi ja eniten mieltä lämmitti entisen päävalmentajamme Janne Kääriäisen pojan Noahin tulo talkoisiin. Noah asuu nykyään Englannissa, mutta juuret näyttää olevan Myyrmäessä? Iso rooli AA-tason Evussa ja hienosti sen täyttikin!

Kylmä totuushan oli, että turnausvoitot ovat kiertäneet meidän 07-soturilaumaa. Poikien puolustukseksi on sanottava, että ollaan jätetty kyläturnaukset vähemmälle ja menty tulta päin. Koviin turnauksiin ja tasavahvoilla joukkueilla. Niin monta kertaa olen ollut todistamassa krokotiilin kyyneliä nollaseiskojen silmissä. On hopeaa, pronssia ja muita turhia sijoituksia. Myyrmäessä naurettavuuksiin asti hoettu fraasi: ”Tulos ei ohjaa tekemistä”, pätee ehkä parhaiten tässä ikäluokassa. Kärki pelaa tasan saman verran kuin muut!!!! Mutta toivoisihan sitä helvetti jo poikien puolesta, että joskus sitä kannua pääsisi nostelemaan…

Perjantai-iltana musta pudotettiin jäähän ensimmäisen kerran. Ohjelmassa kolmella tasolla paikallispeli Evu vs Kiekko-Vantaa. Näistä kolme voittoa järjestävälle joukkueelle. Turnaus sai loistavan ja ehkä yllättävänkin startin, sillä idän puolella on myös laadukas nippu. Hyvä palaute pojille ja kotiin nukkumaan. Turnaus oli polkaistu käyntiin.

Ja sitten hyppään Evu Redin kyytiin, kun muita Evun joukkueita en ehtinyt seuraamaan. Redille oli ”jostain syystä” muodostunut varsin edullinen otteluohjelma. Lauantain ensimmäinen peli vasta puolen päivän aikoihin. Vastassa Turun Kisa-Veikot, ei ehkä pitänyt olla kovin kanto kaskessa. Loppusummeri ja valotaululla 7-1 turkulaisille! Mitä täällä tapahtuu? Nyt voisi heittää väkeä bussin alle, mutta ei siihen ole syytä. Ainoa jonka sinne voi viskata, on allekirjoittanut. Vaihtoaitiossa Tsuparien sisällissota! Omalle isälle on helppo avautua, ja varsinkin minun palaute omille pojille menee kuuroille korville. Käsi ylös kaikki liian vaativat lätkävanhemmat. Täällä meinaan käsi on pystyssä, näin se lasten harrastaminen tapetaan, kun joka vaihdossa odotat taikatemppuja jälkikasvulta. Varsinkin mitä lähemmäs kausi on edennyt loppua, niin sitä enemmän minulla on lähtenyt laukalle. Tämän pelin jälkeen, oli kuitenkin selvää, että herra Tsupari hyppää katsomoon jo pelkän perhesovun nimissä.

Nyt tämä homma meni vaikeammaksi, tappioihin ei oikein ollut enää varaa. Seuraavaksi vastaan luisteli yksi eteläisen alueen kärkijoukkueista, EPS. Kliininen 4-1 voitto Evulle ja homma palasi jengoilleen. Aika lailla kaiken ratkaiseva Tappara-peli päivän viimeinen taisto. Siitä komea 11-1 voitto! Ottelu, jossa onnistui melkein kaikki. Asia mikä unohtuu monesti Myyrmäessä kiekkovanhempien keskusteluissa: ole rehellinen lajille ja peli aina suhteessa vastustajaan. Tappara ei todellakaan ollut Myyrmäessä ykkösryhmällään, sillä ne kohdattiin syksyllä Turussa, silloin ei ollut jakoa. Toki meillä oli silloin heikompi joukkue. Kunnioita peliä ja vastustajaa. Nyt kävi näin ja finaalipaikka oli otettavissa. Taas palaute pelistä ja kotiin nukkumaan. Uni tuli tässä taloudessa pojille helposti, iskää valvotti: oliskohan nyt meidän vuoro voittaa. Malliesimerkki, kun isä pelaa enemmän kuin pojat?

Lauantaina Evut: Blue ja White olivat hoitaneet oman hommansa mallikkaasti, molemmilla homma omissa käsissä. A-tasolla Lapuan Virkiä näytti olevan omaa luokkaansa ja AA-tasolla HJK ei hävinnyt peliäkään alkusarjassa.

Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen, hallille saapui levollisia pikkupoikia. Kaikki olivat tietoisia, että jotain suurta oli mahdollisuus saavuttaa. Evu Redin viimeinen alkusarjan peli oli Pitaa vastaan. Hatunnosto vastustajalle, olivat tulleet turnaukseen pikahälytyksellä. Kovat oli karkelot Pitalle, mutta on myös sanottava, että suurin osa heidän peleistään ratkesi vastustajalle vasta jälkimmäisessä erässä. Minut oli laitettu toimitsijaksi kakkoshalliin ja saavuin katsomoon, kun peliä oli pelattu 6 minuuttia. Taululla tuplanolla, ei kai nyt vaan… No siitä se aukesi ja helpottava 10-1 voitto ja samalla alkusarjan voitto. Finaaliin kotiturnauksessa!!!!!!

Samalla selvisi, että Evu White voitti A-alkusarjan ja Blue meni finaaliin maalieron turvin AA-tasolla. Kaikki Evut finaaleissa!!! Kunhan nyt joku voittaisi oli varmaan ensimmäinen ajatus. Onhan tässä takana suhteellisen raskas ja pitkä kausi. Tammikuusta asti ollaan nostettu framille kauden päättyminen kotiturnaukseen, sinne asti pitää jaksaa painaa hommia. Hyvällä työmoraalilla ovat pelaajat painaneet. Olisikohan ollut maaliskuussa, kun päävalmentajamme Kosonen antoi porkkanan: ”jos saadaan turnausvoitto Hopeakiekosta, otan EVU-tatuoinnin”. Nyt oli kolme ottelupalloa tämän toteuttamiseen.

Ensimmäisenä finaalina AA-taso Evu vs HJK. Alkusarjan taisto oli päättynyt 1-1 lopputulokseen. Nyt ei Evu Blue jättänyt mitään sattuman varaan, jäätävä esitys ja 4-0 voitto. 07-ikäluokan ensimmäiset kultajuhlat!!!!

Seuraava finaali tulille A-tasolla Evu vs Virkiä. Lapua oli niistänyt alkusarjan pelin 10-3. Heillä oli pari ylikylän jätkää näihin taistoihin. Nopeasti Virkiä karkasikin 2-0 johtoon, mutta mutta… gameplan piti ja Evun nousi ensin rinnalle ja sitten ohi, 3-2 voitto!!!! Toisen kerran evulaisten hanskat ja kypärät tavoitteli Myyrmäen hallin kattoa. Toiset kultajuhlat kahden tunnin sisään. Kyynisinkin katsoja herkistyi viimeistään nyt.

Ja sitten creme de la creme. AAA-tason finaali EVU vastaan Turun Kisa-Veikot. Viimeistään tässä vaiheessa viikonloppua oli kaikille katsojille käynyt selväksi, että turkulaiset omasivat midaksen kosketuksen. Katsomossa oli puhuttu turun murteella koko viikonlopun kovaan ääneen, että ovat voittaneet kaikki tämän kauden turnaukset. Nyt nippua oli täydennetty parilla TPS:n pelaajalla. Sen verran hurjaa oli kisurivanhempien kielenkäyttö katsomossa, että EVU-äidit olivat joutuneet vaihtamaan paikkoja, missä kannustaa kotijoukkuetta.

Ensimmäinen erä Evun täyttä hallintaa, torjunnat 4-15, silti taululla 0-0. Meidän perisynti maalinteko takkusi edelleen. Ja niinhän siinä kävi, että naapuri meni varkain 0-1 johtoon, kun toista erää oli pelattu 4 minuuttia. Huomasin katsomoon, että muutama pojista murtui takaiskun jälkeen. Itku meinasi itsellekin tulla poikien puolesta. Olin kerännyt kuitenkin sellaisen klaanin ympärilleni, että pokka oli pidettävä. It ain´t over until the fat lady sings. Valmennus oli hereillä, valoivat poikiin uskoa. Meidän pelihän se oli ollut siihen asti. Paineet oli varmasti kovat, kun kaksi Evua oli juhlinut ennen heitä. Työnteko ei loppunut ja palkinto ajassa 22:24, 1-1!!!!! Maalintekijän tuuletuksesta näkee, että homma on vielä kesken!!! Tunnelma oli käsin kosketeltavissa, hiekka tiimalasissa oli loppumassa. Ketkäköhän ampuu rankkarit, kunnes ajassa 29:36 halli RÄJÄHTÄÄ!!! 2-1 Evulle!!!!! 24 sekuntia ennen loppua!!! Uskomaton tunnelma!!!! Kaiken nähnyt Pihlströmin Sakke sanoi, että Myyrmäessä ei ole ollut vastaavaa tunnelmaa 20:een vuoteen. Loppu oli kosmetiikkaa, hädän päivää ei ollut. Ehdottomasti turnauksen paras joukkue voitti!! Jääkiekkojumala on sittenkin olemassa. Kolmas kulta Evulle, sitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin!!! Finaaliin molemmat maalit tulivat upeista syötöistä, sen takia tässä tarinassa ei nostettu yhtään nimeä esille. Jos joskus, niin nyt: JOUKKUEEN VOITTO!!!!!!

Nyt oli myös isä Tsuparilla lisenssi tirauttaa muutama onnen kyynel. Huikeat juhlat jäällä, sen jälkeen seremoniat ja sitten edarin kulmakoppiin. Sinne tulivat myös valmennuspäällikkö Kari Karvinen ja Evun hallituksen puheenjohtaja Kimmo Lehtonen. He ottivat pojat lähelleen ja kertoivat, kuinka upeaa oli katsoa, kun jokainen teki töitä joukkueen eduksi. Ja jos joku teki virheen, kaveri paikkasi. The Joukkue.

Kolme kultaa tarkoittaa myös sitä, että Kososen Evu-tatska tulee olemaan aika iso. Mihin se sijoittuu, selviää syksyllä. Nyt minun puolesta hyvää kesää kaikille, nähdään elokuussa.

Kiitos ja anteeksi.

Ja tästä vielä finaalitunnelmiin!!!


Seuran uusimmat