EVUlaista valmennusosaamista maailmalla

EVULAISTA VALMENNUSOSAAMISTA MAAILMALLA:

Pasi Koppinen – Sveitsin naisten mestaruus 2021

Olipas mieluisa uutinen, kun selasin facebookin ”uutisvirtaa” viime maanantaina.

Huomasin, että ystäväni Pasi Koppinen juhli Sveitsin naisten mestaruutta valmentajan roolissa. Pidän itseäni tulospalvelun suurkuluttajana, mutta kun mennään maamme rajojen yli, olen pimennossa. Tämä tuli täysin puskista, sillä… tai annetaan Pasin itse kertoa. Otetaan yhteys sinne postikorttimaisemiin.

”Moro Pasi. Onnittelut tästä upeasta saavutuksesta. Näimme viimeksi noin kahdeksan kuukautta sitten teidän upealla Hirvensalmen tiluksilla. Siinä istuttiin Hirvijärven rannalla ja vaihdettiin ajatuksia jääkiekosta ja sen arvomaailmasta. Eihän me vielä Nissen ja Fagun (toim. huom. eniten arvostamani valmentajat Mika Niskanen ja Kristian Fagerström) pöytään päästä, mutta keskustelu oli hedelmällistä.

Muistaakseni et ollut palaamassa käkikellojen maahan naisjoukkueen valmentajaksi.

Mitä kauden aikana tapahtui?

KOPPINEN: Kiitos Hokioraakkeli. No en kesällä vielä tiennyt mitä tuleman pitää. Olen ollut 4 vuotta Luganon U15 ja U13 valmennusringissä, joissa ollut valmennettavinani myös nykyisiä naisjoukkueen pelaajia. Toki myös naisjoukkueen toimihenkilöitä tullut tutuksi ja heidän pelejä tullut seurattua matkan varrella, joten kartalla olin miten heillä menee.

Alkukausi lähti heillä liikkeelle Italian U18 Naismaajoukkueen Head Coachin johdolla, mutta lokakuun alussa päätyivät siirtämään hänet syrjään, jolloin apuvalmentaja Vasco Soldini otti päävastuun itselleen. Olen huono kieltäytymään uusista haasteista, joten aika pian löysin itseni naisjoukkueen harjoituksista apparin roolissa.

Ensimmäisen pelitapahtuman jälkeen ei ollut tarvetta katsoa taakse, tunsin että minulla oli annettavaa joukkueelle. Pelaajien 100% sitoutuminen tekemiseen ja asenne harjoitteluun teki vaikutuksen. Alkuun olin pitkälti tekemisissä puolustajien kanssa teemoilla ”pysy kiekossa”, ”pakene jalalla paineen alta”, ”pysy sisällä” ja ”hyökkäyspäässä aggressiivisesti”. Alkoivat opit puremaan kun huomasivat, että tuimia katseita tuli vain jos ei ensin itse yrittänyt. Virheistä ja kiekon menetyksistä ei isommin huomauteltu. Hyökkääjien kanssa onkin helpompaa, ne kun tykkää pysyä kiekossa.

Juuri ennen Play Offien alkua Vasco joutui kirurgiseen toimenpiteeseen, joten ei auttanut vetää pipoa silmille – pääjermun saappaat jalkaan vaan. Sain avukseni 2. Divarissa valmennuspuuhissa ansioituneen Christian Agustonin, ihan timanttinen hokiosaaja vaikka puhuikin englantia porilaisittain. Varmaan Kapalle sukua.

Pleijarit olivatkin oma maailmansa. Opiskeltiin videolta vastustajan rutiinit ja opeteltiin itse olemaan arvaamattomia. Näissä kinkereissä kokemus on valttia. Michellen kanssa käydyt lukemattomat keskustelut auttoivat keskittymään olennaiseen. Toinen timantti joukkueessa oli Nicole Bullo, yli 250 maaottelun veteraani Sveitsin maajoukkueesta. Heiltä olisi monella jantterilla opittavaa urheilullisuudesta, leadershipistä sekä vastuun kantamisesta.

Finaalissa vastaan asettui resursseiltaan kokoluokkaa isompi Zurich. Kauden aikana otettiin pataan kolmesti ja voitettiin kertaalleen. Se 10-1 tappio jäi kalvamaan, valmennuksellinen katastrofi.

Härmäläinen jäyhyys ja italialainen tunne kun yhdistetään niin syntyy aika jäätävä kombinaatio. Mimmit taistelivat, karvasivat ja tsemppasivat tunteella kaukalossa ja penkillä keskityttiin seuraavaan vaihtoon. Ei ollut missään vaiheessa huolta eikä hätää. Finaalisarjasta 3-1 voitoilla pytty kotiin. Kaksi viimeistä peliä jätettiin vastustaja nollille. Ei ollut kellään kysyttävää.

Matka mestaruuteen ei joukkueelle ollut helppo. Tielle osui eristäytymisiä läheisistä ja rakkaista, 3 eri pääjermua, loukkaantumisia, aivotällejä, läheisen poismeno, draamaa, sairauskohtauksia sekä paljon muuta. Puhumattakaan siitä että kaksoiskansalaisuudet huomioiden, oli joukkueessa 7 eri maan passia. Pelimatkoilla kuulin ranskaa, saksaa, italiaa, englantia ja ruotsia. Finaalien sloganeina olivat #perkele ja #ubuntu. Pytyt on pyttyjä, mutta tästä reissusta saatiin isot eväät tuleviin koitoksiin. Ja uusi, mahtava perhe.

”Vihaan tätä pandemia-sanaa, mutta pakkohan se on kysyä. Mikä tilanne siellä on ollut ja millä tavalla se näkyi Sveitsissä jääkiekkoharrastajan näkökulmasta? Oliko hallit esim. kiinni?”

KOPPINEN: Täällähän tartuntojen osalta ollut tilanne moninkertaisesti huonompi koko vuoden ajan kuin Suomessa. Jos jossain tehty asioita paremmin niin etenkin nuorten harrastusten mahdollistamisessa. Ainakin täällä Ticinossa saanut harjoitella ja harrastaa läpi pandemian vaikkakin U15 ja sen alle sarjapelit peruttiin. Ainoastaan U17, U20 sekä miesten ja naisten tasolla pelattiin mestaruussarjaa. Mutta treenit jatkuivat tauotta ja hallit pysyivät auki, kiitos maskipakkojen ja tyhjien katsomoiden – myös treenien aikana.

”Palataan tähän mestaruuteen. Millaisesta tasosta puhutaan Sveitsin naiskiekkoilussa? Joukkueessanne pelasi kuitenkin kenties Suomen paras naisjääkiekkoilija Michelle Karvinen.”

KOPPINEN: Tasoerot etenkin kärki- ja häntäpään joukkueiden välillä oli aika isot. Top 4 joukkueista kaikki hävisivät tai voittivat toisensa ainakin kertaalleen. Ehkäpä merkillepantavinta on Naismaajoukkueiden harjoittelun keskittäminen Zugin valmennuskeskukseen. Osa pelaajista treenasi 3 x viikossa maajoukkueen kanssa ja sitten 1-2 treenit plus pelit seurajoukkueen kanssa. Täällä panostetaan kunnolla naisjääkiekon nousuun.

Michelle vuoden 2019 All-Star pelaajana kykeni ratkaisemaan pelin / pelejä henkilökohtaisella taidollaan. Kävi toisinaan U20 poikien treeneissä, pelaamassa, ei selviytymässä. Antoi ekoissa reeneissä pari tööttiä niin ei tarvinnut selitellä paikalla oloaan. Kertoo hänestä jääkiekkoilijana paljon.

Mutta vielä arvokkaampi oli hänen vaikutus pukukopissa aivan perusasioissa; urheilullinen elämäntapa, kehonhuolto, palautuminen, toisten huomioon ottaminen sekä ravinto-osaaminen. Johtajuus. Ihmisenä aivan huikea persoona. Olen etuoikeutettu että voin kutsua häntä ystäväkseni.

”Millä tavalla naisjoukkueen valmentaminen eroaa aikaisemmista pesteistäsi?”

KOPPINEN: Kolme asiaa korostuu: • Jos treenit on huonosti suunniteltu tai pa$kat, sulle kerrotaan se. • Jos joku / jotkut ei ymmärrä miten koutsin treenikuviot menee, ne kysyy. • Jos sut siirretään ketjusta toiseen tai hyökkääjästä pakiksi, ne haluaa tietää miksi. Lyhyesti sanottuna, heitä kiinnostaa tietää miksi jotain tehdään. Eikä vain tehdä kun koutsi niin käskee. Äärettömän opettavaista, suosittelen kaikille. Ja sitten vielä siitä huutamisesta (jotkut kutsuu räyhäämiseksi), onnekseni olen siitä päässyt eroon jo jokin aika sitten. Olisi saattanut jäädä pesti lyhyeksi. Välillä saatoin toki korottaa ääntääni.

”Entäs ne mestaruusjuhlat, vieläkö vanha jaksoi mukana?”

KOPPINEN: Ei sillä etteikö olisi vielä jaksanut, mutta juhlissa juhlivat itse artistit ja taustajoukkojen hyvä ymmärtää poistua ajoissa paikalta. Toisekseen, jos mun jutut on huonoja suomeksi niin ei ne yhtään parane italiaksi kerrottuna

”Sitten palataan ajassa taaksepäin. Evu-vuodet, mitä muistoja?”

KOPPINEN: Yhteisöllisyys, tekemisen meininki, KAHVIOn mahtavat leidit, berliinin munkki, makkaraperunat, valmennusosaamisen kasvattaminen Jokru-yhteistyössä, yläjäät (ei täällä kukaan usko), urheilupuisto on järkyttävän upea kokonaisuus. Ja tiätty Akin parlamentti. Ei olisi korona tullut, jos olisi joku älynnyt sieltä kysyä neuvoa.

”Vielä loppuun mahdollisuus lähettää terveisiä Myyrmäkeen. Väki on vaihtunut, mutta kyllähän sieltä vielä tuttujakin löytyy.”

KOPPINEN: Ilman selittelyitä isot terkut : Kämäräinen, Hirvi (R.I.P) & muut 03sten toimihenkilöt, Kapa sekä koko toiminnan sielu eli Hanne & muu kahvion poppoo.

Kesällä sitten käydään finaalipelit Hirvijärven rannalla Hokioraakkelin kanssa vaihto vaihdolta lävitse

https://eur02.safelinks.protection.outlook.com/?ur...

-tsupari-