EVU Miehet - Mestaruus
Etelä-Vantaan Urheilijat ryJulkaistu: 22.04.2022 00.00

EVU Miehet - Mestaruus

Muutama päivä on pitänyt keräillä… aamun koiralenkeillä tuntuu, että aurinko paistaa korkeammalta, vastaantulijat hymyilevät tavallista enemmän eikä koiriakaan tarvitse komentaa. Joku voisi väittää, että johtuu keväästä, mutta minä kerron teille: johtuu Suomen play-off kevään kovimmasta suorituksesta!!!!

Seuraava ei ole oodi valmennukselle, vaan koko Pohjolan kovimmalle joukkuehengelle, uskomattomille pelaajille, EVU-yhteisölle ja hieman myös seuran johdolle ja hallitukselle.

Jotta ymmärrätte mistä on kyse, lyödään pöytään statistiikkaa. Eli finalistit olivat pelanneet seuraavasti syyskuusta finaaleihin:

  • HJK KLUBI22 peliä,22 voittoa, maaliero 277 – 51
  • EVU23 peliä,17 voittoa, 2 tasapeliä, 4 tappiota, maaliero 163 – 97

Osa EVUn ja HJK:n pelaajista on hyviä kavereita keskenään. Vastustajallahan pelaakin monta jätkää, jotka ovat EVU-lähtöisiä pelaajia. Kolme vuotta ovat kiusoitelleet toisilleen, kumpi vie keskinäisen kohtaamisen. Onpa Myyrmäen yössä liikkunut myös disinformaatiota, että Tsupari ei ole suostunut treenipeliin. Aikaisempina kausina kukaan ei ole minulle soittanut! Finaalisarjan aikana puhuttiin, että samainen Tsupari soittelee koko ajan HJK:n jojolle. Ei ollut edes numeroa, en ole soittanut kertaakaan.

Aikaisemmat kolme kautta pelattiin alemmalla sarjatasolla kuin HJK. EVU dominoi alempaa, HJK ylempää. Viime keväänä olisi kohdattu, covid-19 oli toista mieltä. Tämä oli minulle nyt neljäs vuosi näiden jätkien matkassa. Perustaa on rakennettu alemmalla tasolla ja nyt räjäytettiin potti ensimmäisellä kaudella miesten peleissä. Onkin oikeutettua puhua tästä eteenpäin Dynastiasta!

HJK on ratsastanut puhtaasti kärkipelaajien voimin. Minulla on suuri kunnioitus näitä rikamoita, gleisnereitä, rakkolaisia ja leppäsiä kohtaan. Hyvä keskusteluyhteys ollut aina ja pelatahan nuo jätkät osaa. Taidetaan olla jopa somessa kavereita joidenkin kanssa. Gameplan oli meille selvä, vihollisen kärki kuriin fyysisyyttä lisäämällä, kuitenkin jäähyttömästi.

6.4.2022 EVU vs HJK Klubi 3-6

Tämä oli se peli, josta kirjoitin ennakon. Myrtsin hallissa oli enemmän katsojia kuin vuosiin! Reilut 150 katsojaa ensimmäisessä erässä ja tunnelma infernaalinen. EVU-junnuja myös katsomassa. Tämä on sitä kulttuuria, mitä tarvitaan lisää. Tuote on salonkikelpoinen. Katsomon fiilis tarttui meihin ja vajaan seitsemän minuutin jälkeen 3-0 kotijohto. Sitten pari ruskeeta maalia vihulle ja jänne ei kestänyt. Itsekin keskityin ripittämään tuomareita. Kuitenkin johdettiin 3-2, lopun 40 minuuttia Klubi hallitsi ja ansaitsi voittonsa. Oppirahat oli nyt maksettu. Toinen peli kuitenkin vielä edessä, mutta eihän nyt kukaan uskonut, että HJK häviäisi ensimmäisen pelinsä tällä kaudella, ratkaisevimmalla hetkellä. Me uskoimme!

Pelien välissä joukkueen sielupelaajat Lepi Leppänen ja Tommi Tuomisto miettivät millä joukkuetta ladattaisiin lisää. Keino löytyi, valitettavasti en voi siitä kertoa somessa, näin lupasivat kohteelle. Monta yhteydenottoa siihen sisältyi ja sitten kopissa soitettiin motivaatiopuhe legendalta! Rosteriin nimettiin ensimmäistä kertaa täydet 19 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, olimme valmiina.

9.4.2022 HJK Klubi vs EVU4-8

Se oli pakkovoiton paikka, jotta sarja saataisiin vietyä jatkopeliin. Ensimmäinen erä oli varsinaista hurlumheitä puolin ja toisin, numerot tasattiin 2-2. Siitä pukukoppiin kuuntelemaan legendan motipuhe ja Reqwanin Jollen biisivalinnat. Kun itse astelin viimeisenä koppiin, huomasin Tikkamäen mintissä olleen fledan. PERK##E, olin unohtanut Pertun!! Eli Mestari Tikkamäki oli viikkoja aikaisemmin sairastanut koronan ja treeneissä käynti oli vähäistä. Klubissa pelasi kuitenkin paljon Pertun kavereita, hän halusi mukaan, vaikka sitten ylimääräiseksi hyökkääjäksi. Tietenkin se minulle sopi ja olin luvannut hänelle hajavaihtoja pakkina ja hyökkääjänä. Koutsi vaan unohti tämän ekan kaxkymppisen aikana???? Nimetkää toinen koutsi, kenelle voi käydä näin. Aivan. Tai joku valmentaja, joka istuu pelireissut bussin takapenkillä eikä omista fläppitaulua. Me tehdään asiat vähän toisin. Ei tämä niin vakavaa ole, vain lätkää.

Oli aika toisen erän. Meille aina niin vaikea kakkoserä. Tästä tulikin näytös, josta Klubin pelaajat ei yli pääse ennen juhannusta! Erä päättyi meille 5-0!!!!! Kaunista luomulätkää, jossa tahtipuikkoa heilutteli Tiihosen Juuso. Neljä tehtyä maalia kahteen erään huomattiin myös vastustajan leirissä (tästä lisää myöhemmin). Toki meidän maalissa Ruotsalaisen Riku nollasi vastustajan kerta toisensa jälkeen. 40 minuuttia takana ja nyt varmaan yleisökin tiesi, että tänään tapahtuu jotain ennenkuulumatonta. Kopissa itsevarma tunnelma. Sovittiin, että kuormaa jaetaan entisestään. Ei me tätä peliä enää hävitä.

Kolmas erä oli kevyttä pelailua puolin ja toisin, kaikki tiesi että jatkoille mennään. Vastustaja teki pari maalia, mutta mitään paniikkia ei ollut. Kunnes kaikki musteni hetkeksi ajassa 56:14! Ottelun hahmo Tiihosen Juuso haettiin pois pelistä vastustajan nyrkkisankarin toimesta. Täysin yksipuolinen hanskaus, josta tuomiona molemmat 5+20 ja ulos. Tuomarit perustelivat tuomioita, mutta sanoivat että Tiihonen pääsee jatkopeliin mukaan, kun kyseessä ei ollut ottelurangaistus. Muuten kolmannessa erässä ei ihmeitä tapahtunut, paitsi koutsin unohtama Tikkamäki painoi uunin ottelun viimeisellä sekunnilla. Tämän pelin kannalta merkityksetön, mutta jatkopeliä ajatellen iso maali. Nyt me oltiin tehty se viimeisin kihaus.

Tuttu tie vei taas pukukoppiin, kevyt oli koutsinkin askel. Klubille varmaan Via Dolorosa kävellä tappio niskassa kannattajien edestä. Allright, kupletin juoni oli seuraava: pelattaisiin jäänajon jälkeen 20 minuuttia. Jos vielä tämän jälkeen tilanne on tasan, ammutaan ”voittomaalikilpailu” (en ikinä totu tuohon sanahirviöön). Joukkuehenki aivan tapissa, sielupelaajat äänessä.

Jäänajon jälkeen hirveä säätö, kun peliä ei päästy aloittamaan. Eivät saaneet pöytäkirjaa auki. Tässä vaiheessa tuomareillekin selvisi: Tiihonen ei sittenkään saa pelata! Tätä en vaan pysty ymmärtämään. Pelkkää puolustautumista kentän pienimmältä (ja taitavimmalta) pelaajalta, silti ulosajo. Vain pari viikkoa aikaisemmin oli Paavilaisen Petu saanut kahden ottelun pelikiellon samanlaisesta tilanteesta. Kun aloitin tässä jengissä neljä vuotta sitten, sovittiin yhdessä, että ainuttakaan tappelua ei oteta. Nyt lyhyessä ajassa kaksi tapausta, joissa meidän jätkät ei edes puolustaudu kunnolla, niin todella raskaat rangaistukset. Ei ole enää perusteltua pyytää jätkiä ottamaan turpaan. Neljä vuotta sitten ajattelin, että en jaksa olla valmennuspäällikkö Karvisen puhuttelussa. Tähän päivään asti se on toiminut. Nyt ajattelin olla yhteydessä Louhelan Legendaan, Juho Tolppolaan. Jos jotain kesätreeniä pommisuojassa vetäisi, toisaalta kyllähän Juhokin osaa luistella…

No Tiihosen poissaolo aiheutti reagoinnin ketjuihin. Ilmoitin jo muutoksesta, kun Tuomiston Tommi ehdotti ja perusteli oman mielipiteensä. Vain hetki sitten oltiin huudettu Tommin kanssa toisillemme päät punaisina, kun en päästänyt Tommia jäälle hoitamaan tappelun aiheuttamat kalavelat. Tuomiston ehdotus oli hyvä ja saattoi jopa olla avain mestaruuteen. Tätä tämä on kauneimmillaan, vuoropuhelua pelaajien kanssa. Tuomisto muuten palkitaan EVU Miesten kauden pelaajana.

Jatkopelin 20 minuuttia oli varovaista pelaamista molemmilta, virheitä välteltiin. Summerin soidessa taululla numerot 1-1. Ei muuta kuin rankkareita ampumaan. Tässä vaiheessa tiesin, voitto on meidän! Ruotsalainen ei montaa päästä ja mun taiteilijat kyllä tekee. Kaksi ensimmäistä paria, ei maaleja. Meiltä laukomaan läänintaiteilija Kake Manner. Tiesin, että jotain speciaalia tulee. Pyysin kliinisyyttä, en yhden käden rystyä. Jäätävä suoritus ja EVU johtoon! Tämän jälkeen Ruotsalainen nollasi taas jonkun Klubin superstaran. Reqwanin Joel meiltä vuorossa, tiesin että Jolle kestää kyllä paineet. Näin ja 2-0. Nyt oli kolme ottelupalloa. Ei tarvittu kuin se ensimmäinen, kun maalivahtimme söi vastustajan pörssikärjen. Jengi jäälle, kamat ilmaan ja siitä alkoi ISOT JUHLAT. Kylmiä väreitä tulee vieläkin, kun tätä kirjoittaa. David oli juuri nujertanut Goliathin.

Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut ja puhunut, että me tämä tullaan viemään. Näin kävi, meille se ei ollut yllätys. Oli aikamoiset mestaruusjuhlat Myyrmäen yössä, joissa koutsikin tietenkin mukana. Käsittääkseni osa juhlii vieläkin? Palkintopytty on aika kärsineessä kunnossa, siinä on reikiä, huulipunaa ja vaikka mitä. Äijät ei aio sitä putsata edes ennen mestaruusristeilyä 6.-8.5. Eli jos joku pandemia vielä lähtee liikkeelle, veikkaan ketjun alkupisteeksi ”poikaa”.

Liitto ei sitä tehnyt, minä teen:

  • Finaalin MVP: Riku Ruotsalainen
  • Play Offien MVP: Rabe Paldanius
  • Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki: Ruotsalainen torjuu viimeisen rankkarin -> juhlat

Tsupari hiljenee, mutta vain hetkeksi. Olisi mulla lyödä tähän kovia sopimusuutisia, mutta jätetään ne syksylle. Isoja nimiä palaa kotiin. Nautitaan nyt tästä! Ensi kaudella voitetaan kolmosen mestaruus ja U22! Tää on kiva laji.

-Edarin koutsi-

#dynastia#evusydän#ystävätennenrahaa#rockthered