EVU MIEHET FINAALIIN !!!!!!!

EVU MIEHET FINAALIIN !!!!!!!

Hiljaiseksi vetää… Muiden mukaan tämän ei pitänyt olla mahdollista. Koko kauden kuunnellut kaiken maailman kiekkoniiloilta että ludwig / shakers / a-rangers sitä sun tätä. Ovatpa jotkut joukkueet jaelleet keskenään somessa kakkosdivarin paikkoja jo tammikuussa! Kaveriporukka Myyrmäestä oli eri mieltä ja nyt Myyrmäessä pelataan aikuisten tasolla kovinta kiekkoa 2000-luvulla tai jopa modernin jääkiekon aikakaudella. Minulla on paljon kerrottavaa, sit mennään !

lauantai : EVU – HCK SALAMAT6-3

Lähtökohdat oli yksinkertaiset: voitolla jatkoon, häviöllä kausi ohi. Voitto tarkoittaisi samalla Myrtsin kiistatonta mestaruutta, sillä toinen Myyrmäen jäähallissa operoiva joukkue HC Ludwig oli lähtenyt jo lauluun ja alkanut valmistautua seuraavaan kauteen. Edellisessä pelissä Kirkkonummella Salamat oli osoittanut vaarallisuutensa ja vei meitä kuin kuoriämpäriä. Toki olimme vajaalla rosterilla siellä, mutta illan vastustajan taitotaso oli tiedossa.

Meillä oli keskiviikkona ensimmäiset ”piirretyt” treenit viiteen vuoteen. Käytiin myös ylivoimat ja alivoimat läpi. Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että nähtävästi hävisi viimeisetkin tehot ylivoimasta. Alivoima on timanttia, kiitos uhrautuvien yksilöiden. Muutenkin täytyy korostaa, että nämä huippuyksilöt sopivat keskenään yv:nsa, miten sitä pyörittävät. Turha mun on lähtee heittää sinne kaikuja 90-luvulta.

Ottelu alkoi klo 21, joten 121 katsojaa oli ihan kiitettävä suoritus. Vajaan minuutin jälkeen ennakossa hehkuttamani Kaartisen Joonas huudatti kotiyleisöä. Ensimmäinen erä oli varsin tasainen, menipä Salamat jopa johtoon, kunnes erän lopussa Taikaranne Juuso Tiihonen tasoitti pelin. Toinen erä jatkui yhtä tasaisena. Ainoa maali nähtiin ennen erän puoliväliä, kun teimme viikonlopun ainoan ylivoimaosuman. Läänintaiteilija Kake Manner luotti vaihteeksi yksinkertaiseen: veto pisteiden välistä vastustamattomasti yläkulmaan! Jää ajettiin ottelun puolivälissä, kopissa hyvä ja luottavainen fiilis.

Kolmannessa erässä meidän huikealla veskarilla Ruotsalaisen Rikulla tuplamäärä torjuntoja vastustajaan nähden. Varsinaista hätää ei missään vaiheessa ollut, vastustajan laadukkaat kärkipelaajat alkoivat hyytyä. Me taas luotettiin täysin kolmen ketjun voimaan, joten kolmas erä kirjattiin meille 3-1. Maalintekijöinä ”Unelmavävy” Tarkkala Tiihosen poikkisyötöstä, ”Sormusten Herra” Juuso Kaartinen kävi tippaamassa maaliviivalle jääneen kiekon ja lopussa vanhempi Kaartinen toistamiseen. 60 minuuttia ja taululla 6-3 kotivoitto. Meidän loistava joskin hieman rosoinen fanijoukko sai haluamansa. Upea voitto, tosin ei esitetty parasta, mutta tuskin Salamatkaan. Sovitaan, että ottelun tärkeys näkyi molempien joukkueiden esityksessä lievänä puristuksena.

Vastustajan koutsi tuli rehdisti kiittämään pelistä, ei toki ollut yllätys kun kyseessä oli hokijätkä Immo Suutarinen. Tuomarit oli pelinarvoisia, shout-out kaksikolle Laudan ja Antikainen.

Ottelun jälkeen huikea tunnelma kopissa! Joukkue lähdössä myöhäiselle ”dinnerille”, kunnes keravalaiset pilasivat tunnelman. Tuli lopullinen tieto siitä, että Shakers ei suostu siirtämään ottelua. Näin jälkikäteen osittain ymmärrän, kun olemme perehtyneet tulevaan otteluohjelmaan. Mutta se viestittelyn taso, heilläkin oli kuulemma vaikeaa saada pelaajia kasaan. No ei ollut ei! Meiltä neljä jätkää joutui sumplimaan työvuoronsa, kaikki ei saanut vapaata. Melkein puolet lähti ”dinnerille” ja minulta täysi synninpäästö toiminnasta, pitäähän pleijariajasta nuorten nauttia. Uneton yö oli itselle tiedossa, kun piti varautua poissaoloihin, koska osan vapaa-anomukset töistä ratkesi vasta sunnuntaina aamupäivällä. Kello taisi olla 02:45, kun komensin jengichatissa viimeiset nukkumaan, tuskin menivät. Tähän kun otetaan huomioon se, että Shakersin peli loppui lauantaina ennen iltaseitsemää ja me poistuimme pukuhuoneesta klo 23:45, palautumisissa oli huomattava ero. Shakers haistoi veren…

sunnuntai SHAKERS – EVU1-2 JA.

Matka Keravan hallille alkoi tietenkin Myrtsin pyhätöstä. Kamat kuivarista ja pientä jerryä teroituskopilla, samalla kun one and only Aki Tiihonen höyläsi terät minttiin. Siitä autokolonna matkaan, kohteena Kerava. Parkkipaikalta hallille on pitkä matka, tällä kertaa siinä ehti vastaan kävellä elävä legenda Jere Karalahti, seurasipa hän koko ottelun katsomosta, kun sukulainen pelasi Shakersin nutussa. Yöllä oli allekirjoittaneella ollut aikaa perehtyä tilastojen lisäksi vastustajan someen. Hyvää tarinaa siellä! Aika usein siellä toistui sanonta ”kaksipäinen hirviö”, jolla viitattiin pistepörssin kärkikaksikkoon. Keravalla oli todella kovat nousuhaaveet kakkosdivariin.

Meillä ei varmaan ollut optimaalisin valmistautuminen otteluun, kun viimeiset saapuivat koppiin 20 minuuttia ennen jäälämpöjä. Joukkue ei varmasti ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta tähänkin on totuttu. Nämä on niitä hetkiä, kun joukkue kaivaa sen ”EVU Sydämen” esiin rinnasta ja ruvetaan oikeasti pelaamaan logolle ja syömään kiekkoa. Kaikki eivät tainneet ehtiä taaskaan jäälämmöille, ne jotka ehtivät, niin perusneppailua, ei mitään käsikirjoitettua. Vastustajalla jäälämmöt muistutti liigajengejä, mutta tääkin on nähty jo useaan kertaan.

Vielä koppiin ennen ottelua, fiiliksen hakua sielupelaaja Leppäsen avustuksella, vakkaribiisit ja kivet jätkille ennen jäälle menoa. Kun suljin kopin viimeisenä, pakko myöntää: jännitti! Se on pitkä suora kävellä Keravan hallilla kopilta takana olevaan aitioon. Pelaajat olivat jäällä, mutta vihollisen aitiossa oli väkeä kuin pipoa. Lopetin laskemisen viiden kohdalla, pöytäkirjan mukaan 7 toimihenkilöä. Meillä minä yksin, ilmapiirikoutsina ja huoltajana. Tämäkin nähty useaan kertaan.

Ensimmäinen erä todella tarkkaa pelaamista. Vastustaja voitti sen onnekkaalla pompulla 1-0. Totuuden nimissä on sanottava, että oli kotijoukkueen erä. Me ei päästy kertaakaan edes kunnon paikoille ja viivasta kun vedettiin, niin laseihinhan ne meni, ei puiden väliin. Hieman ihmetytti, että ”kaksipäinen hirviö ”oli joka toista jäällä koko erän. Me jauhettiin tavoillemme uskollisina kolmella sylinterillä.

Koppiin mentiin siis kotijoukkueen johtaessa 1-0. Usko oli kova, oltiin vasta saamassa koneita käyntiin. Hyvää hengenluontia ja heikkoa huumoria, sillä lähdettiin toiseen erään. Täysin samaa asemasotaahan se oli edelleen, sillä erotuksella että nyt meillä alkoi olla tontteja ja vastustajan peluutus rauhoittui. Erään ei muita tilastomerkintöjä, kuin jäähyjä.

Kolmas erä ja maali oli tehtävä. Paikkoja rupesi aukeamaan entistä enemmän, Shakersin peluutuksen uhkapeli oli epäonnistunut. Varmaan olettivat johtavansa kolmella-neljällä maalilla ekan erän jälkeen. Tätä yritin hokea aitiossa, ”kaksipäinen hirviö” oli lopullisesti asettunut meidän puolustuksen povitaskuun! Kolmella ketjulla uskollisesti mentiin, palkinto tuli ajassa 55.39! Jussi Leppäseltä pikkurystylätty ja Joonas Kaartinen uittaa veskan längistä mustan reppuun!!!! Vaihtoaitio räjähti!!! Nyt tiesi jokainen, että EVU tämän vie.

Vielä kerran koppiin, ennen jatkoerää. Kaikille tuli mieleen viime kevään finaali porrasta alempana, se vietiin rankkareilla. Nyt sovittiin, että ei mennä niin pitkälle. Jengi ekana kopista ulos, ovet lukkoon ja vesipullon kanssa aitioon. Se fiilis, kun avaat hallin välioven, kävelet aitioon ja kuulet rosoisen faniryhmän hoilaavan ”Jaska- chänttiä”… Sori, en pysty pukemaan sanoiksi.

Jatkoerässä molemmilla oli paikkansa, ei laatutontteja, jotain puolivillaisia kuitenkin. Tämä oli kuitenkin äkkikuolema-maalista kiinni. Ajassa 64:53 se tapahtui: JUHO TARKKALAAAAA!!! Otto Ruski liekittää viivasta hyvin ohjattavan läyssärin, Juho saa mailansa väliin, kiekko nousee veskarin torjunnasta ilmaan, josta Tarkkala lyö sen pesistaustansa turvin vastustamattomasti sisään. Juhlat sai luvan alkaa! Yksi kasa jumalmoodissa torjuneen Ruotsalaisen luokse, toinen kasa peitti maalintekijän. Kunnes nämä yhdistyivät yhdeksi juhlivaksi punavalkoiseksi kasaksi fanijoukon eteen. Itse seisoin yksin aitiossa ja pidättelin onnenkyyneleitä. Jätkien voitto, loppujen lopuksi minulla on aika vähän tekemistä noiden tilanteiden syntymiseen. Pakolliset kättelyt pelaajilla, tämän jälkeen joukkue kokoontui yhteen ja kävi kiittämässä meidän kuudetta kenttäpelaajaa eli äänekkäästi kannustaneita faneja. Sen jälkeen katsoin vastustajan aitioon. ”Oho, missäs ne on?” ajattelin tästä toimihenkilöryhmittymästä. Viimeisten selät näkyi, kun luikkivat pukuhuoneeseen. Kättelin seitsemän kertaa ilmaa ja kiitin hyvästä pelistä…

Mieletön tunnelma kopissa, nyt piti halata jokainen pelaaja tunnekuohuissa, toki kaveriporukan matka on vielä kesken. Mietittiin, että mitäköhän vastustajajengille nyt tapahtuu. Kulisseissa puhuttu, että jengin toiminta loppuu, jos eivät nouse kakkosdivariin. Sehän olisi toinen tuhottu jengi tälle meidän rakkilaumalle, kun viime vuoden finaalivastustaja lopetti toimintansa. Toisaalta onko sattumaa, että Jokerit ilmoitti nyt pelaavansa Keravalla? Paljon kysymyksiä…

Puolet joukkueesta lähti sunnuntai-illan dinnerille ja koutsia huudeltiin chättiryhmässä mestoille. Tietenkin minä sinne yllärinä menin. Huikea tunnelma! Seurattiin samalla toista välierää leijonat tv:stä. Keravalla tätä tallennemahdollisuutta ei jostain syystä ollut, mutta nähtiin jonkun kuvaavan ottelun. Meidän jojo pyysi Shakersilta videota ottelusta. Vastaus tuli: heillä ei sitä ole. No ei varmaan ei !

Niin kuin kirjoitin, matka on vielä kesken. Tämä sarja huipentuu tulevana viikonloppuna finaaliotteluihin NKV:tä vastaan. Kerran pelattiin vastakkain Nummelassa ja se päättyi rankkareilla meidän voittoon. Kovat pelit tiedossa. NKV on myös nuori joukkue, luisteleva ja hyvää jääkiekkoa pelaava jengi. Mukava taustaryhmä myös, katsotaan mielipide finaalien jälkeen. Perjantaina pelataan Nummelassa ja siellä on varmasti infernaalinen tunnelma. Joukkue faneineen matkustaa sinne bussilla, nyt ei jätetä mitään sattuman varaan.

Tässä kolmosdivarissa on yllättänyt, kuinka nimekkäitä pelaajia joukkueet ovat haalineet kauden aikana. Toki ne kaikki ovat jo kautensa lopettaneet. Meidän valttikortti jäi tällä kaudella käyttämättä. Suuresti arvostamani kiekkopersoona: Evun toiminnanjohtaja Tero Koskiranta. Oli puhetta, että Tero tulisi pelaamaan loppukaudesta ainakin kotipelit. Viime maanantaina istuin toiminnanjohtajan sohvalla ja nyt se oli Teron mukaan: ”Kotipelit ja niissä vain ylivoimat”. Varsinainen gloryhunter tää Koskiranta. No katsotaan josko ensi kaudella Koskiranta olisi rosterissa! Se mikä on varmaa, niin Tsuparin suojatit tuo Koskirannan ensimmäiselle toiminnanjohtajan vuodelle aikamoista menestystä. Miehet finaalissa ja U22 aika lähellä sitä myös.

Sitten koko tarinan tärkein osio:

RATKAISEVA FINAALI:

SUNNUNTAINA KLO 19:10 Halli 1

EVU vs NKV

Jos viime lauantaina peli alkoi klo 21 ja katsojia oli 121. Nyt täytetään Myrtsi ykkönen. Kaikki alle 300 on pettymys! Vanhemmat tuokaa junnut katsomaan peliä. Tällaista ei ole Myrtsissä pelattu kymmeniin vuosiin!

-Edarin Koutsi-